Skip to content

Juhannus

kesäkuu 7, 2009

021Vuotuisjuhla juhannusta juhlitaan keskikesällä. Se on vuoden valoisimman ajan, yöttömän yön juhla. Sitä vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen lähellä.

Juhannuksen vieton perinteiden uskotaan olevan hyvin vanhat. Juhannuksen perinteinen paikka on 24.6. Esimerkiksi Norjassa, Virossa, Latviassa juhannus on vieläkin vanhalla paikallaan. Suomessa juhannusta on vietetty vuodesta 1955 alkaen aikavälille 20.6. – 26.6. sijoittuvana lauantaina. Sama käytäntö on myös Ruotsissa.

Päivä ennen juhannuspäivää on juhannusaatto. Se on perjantai, joka osuu 19.6. ja 25.6. väliselle ajalle. Juhannuksen alkuperäisiä nimiä ovat esimerkiksi vakkajuhla ja Ukon juhla. Muihin Pohjoismaihin liittyen Suomessakin on puhuttu mittumaarista (ruotsin midsommar = keskikesä).

Sana juhannus tulee nähtävästi marttyyrinä kuolleesta Raamatun henkilöstä Johannes Kastajasta. Monet kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan muistopäivänä. Johannes Kastajalle omistetuista juhlista Suomessa säilyi uskonnon reformaation jälkeen erillisenä pyhäpäivänä vain Johannes Kastajan syntymäpäiväksi julistettu päivä eli juhannus 24. kesäkuuta. Sitä on vietetty 400 – luvun alkupuolelta lähtien. Ajankohta sille eli puoli vuotta ennen joulua, perustuu Luukkaan evankeliumin jakeisiin 1:26 ja 1:36. Johannes Kastaja syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta. Johanneksen nimi merkitsee ”Jumala on armollinen”. Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamusta. Joissakin kirkkokunnissa esimerkiksi ortodoksisessa, vietetään myös Johanneksen mestauspäivää 29. elokuuta.

Ortodoksisilla alueilla juhannusta kutsuttiin ennen vanhaan Ukon juhlaksi. Se järjestettiin Ukko ylijumalan kunniaksi. Sitä vietettiin tyypillisesti kokoontumalla järvien, jokien ääreen eväiden ja erityisesti tilaisuutta varten pannun oluen kanssa. Ukon kunniaksi juotiin olutmalja ”Ukon malja”.

Juhannus on myös Suomen lipun päivä ja yleinen liputuspäivä. Muista liputuspäivistä poiketen liputus alkaa jo aattoiltana kello 18.00 ja jatkuu yön yli yhtäjaksoisesti juhannuspäivän iltaan kello 21.00 saakka. Usein juhannuksena liputtavat hekin, jotka eivät liputa kaikkina liputuspäivinä. Tavanomaisesi juhannukseen liittyvissä kertomuksissa, postikorteissa, kuvissa on Suomen lippu.

Juhannus oli ennen myös tärkeä hedelmällisyysjuhla. Arvellaan, että vanhoina aikoina juhannusta vietettiin niin ihmisten, kuin peltojen ja karjankin hedelmällisyyden lisäämiseksi. Juhannuksena tehtiin erilaisia taikoja. Tunnetuimpia olivat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin esimerkiksi takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Enteiden katsomiselle juhannuksen nähtiin olleen suotuisan. Katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Kaikenlaiset mystiset tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveet vaelsivat ja keskiyöllä kaivovesi saattoi muuttua viinaksi.

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla kutsuttiin pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä” eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan. Aurinko näyttää viipyvän pesässään joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät alkavat lyhetä. Vertauksena voidaan mainita, että vuoden lyhyimpiä, joulunajan päiviä kutsuttiin myös pesäpäiviksi. Auringolla voi siis tulkita olevan ”kaksi pesää”, joiden välillä vuodenkierto tapahtui. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos koettiin taianomaiseksi. Pahojen henkien ja kummitusten on voitu uskoa nousseen esiin ja liikkuneen vapaina maan päällä.

Juhannuksen vietosta voidaan edelleen mainita, että meluaminen, juopuminen olivat jo varhain olleet osa juhannuksen viettoa. Sellaisen uskottiin tuottavan onnea ja karkoittavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan, mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä karkoitettiin myös suuria tulia, juhannuskokkoja polttamalla.

Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin suursiivous. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli ollut tapana pystyttää juhannuskoivuja.019 Koivunoksista sidottiin tuoreita juhannussaunavihtoja. Juhannus oli aiemmin vilkasta avioliittojen solmisen aikaa, mutta nykyisin juhannushäät ovat harvinaisempia. Nykyisiinkin suomalaisiin juhannusperinteisiin kuuluvat juhannuskoivut ja – kukat sekä juhannussauna. Ruotsissa ja Suomen ruotsinkielisillä alueilla lehvin ja kukin koristellut näyttävät juhannussalot ovat näkyvä osa juhannusperinnettä. Juhannuksena on jo ollut kauan tapana polttaa juhannuskokkoja rannoilla tai aukeilla. Juhannustulilla auringolle annettiin lisävoimaa, niillä arvellaan karkotetun myös pahoja henkiä.

Juhannuksen juhlinta merkitsee toisille humalahakuista käyttäytymistä. Esimerkiksi Alkon myynti on juhannusviikolla peräti 70 % normaalia suurempi. Oluen myynnissä juhannusviikko on vuoden suurin sesonki. Paljolti runsaan alkoholinkäytön, maanteiden suuren meno- ja paluuliikenteen sekä runsaan vesillä liikkumisen vuoksi juhannuksena menehtyy paljon ihmisiä. Juhannus työllistää poliisia ja pelastuslaitosta pahoinpitelyiden, rattijuopumusten ja onnettomuuksien muodossa. Kesän kohokohtaa vietetään muun muassa järjestämällä suuria yökonsertteja, tanssilavat täyttyvät.

Juhannus on myös suurten yleisötapahtumien juhla esimerkiksi Raumalla on monina vuosina järjestetty musiikkifestifaali Raumanmeren juhannus, Suomen suurin juhannustapahtuma. Nykyään tämä juhannustapahtuma järjestetään Porissa. Aiemmin suurimman juhannustapahtuman titteliä kantoi Rantarock, joka järjestettiin ensin Virroilla ja sitten Vaasassa. Muita juhannustapahtumia ovat muun muassa Kalajoen hiekkasärkkien juhannus, Nummirock Kauhajoella, Lentäjien juhannus Kauhavalla ja Himos Festival Jämsässä. Vanhoja juhannusperinteitä vaalitaan myös Helsingin Seurasaaressa järjestettävillä juhannusjuhlilla. Lapissa, missä aurinko ei laskeudu keskikesällä napapiirin pohjoispuolella horisontin alapuolelle, juhannuksena järjestetään keskiyönauringon juhlia. Esimerkiksi 1960 – luvun Aavasaksan juhannusjuhlille saapui vuosittain suuri joukko matkailijoita.

Juhannukseen kuuluvana voidaan mainita myös grillaamisen ulkogrilleillä, vaikka tehdäänhän sitä muulloinkin kesällä. Erityisesti Kainuussa, Koillismaalla ja Pohjois – Pohjanmaalla tyypillinen juhannusruoka on ollut kautta aikain maidosta keittämällä valmistettu juustokeitto. Sitä sanotaan esimerkiksi juhannusjuustoksi, makeaksi juustoksi tai punaiseksi heraksi. Sen alkuperä saattaa juontua siitä, että ennen lehmät olivat antaneet maitoa vain kesäisin. Juhannuksen aikoihin maitoa alkoi olla jo juustokeittoonkin.

FM Mauri Junttila

004

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: